Vapaa-ajan asuminen on tärkeä osa suomalaista elämäntyyliä
Poimi artikkeli leikkeisiinVapaa-ajan asuminen on ollut kiinteä osa suomalaista elämänmuotoa jo yli sata vuotta. 1900-luvun alkupuolella se oli kansakunnan paremmin toimeentulevan yläluokan etuoikeus ja tarkoitti yleensä sitä, että perheen vaimo, lapset ja palvelusväki muuttivat koko kesäksi asumaan maalle kesähuvilalle. Mies vietti huvilalla lyhyemmän kesäloman.
1960- ja 1970 -luvuilla elintason kasvun myötä mökkiläiskulttuuri levisi myös keskiluokkaiseen elämäntyyliin. Vapaa-ajan asunnot muuttuivat tuolloin huviloista vaatimattomammiksi mökeiksi, joiden tärkein tehtävä oli antaa omistajalleen vapauden tunne. Sen voi konkretisoida toteamalla, että suomalainen halusi mökilleen oman saunan ja päätösvallan siitä, koska se sauna lämmitetään.
Joka kuudes omistaa loma-asunnon – käyttäjiä on kaksi miljoonaa
Tällä hetkellä Suomessa on noin 478 000 yksityisten henkilöiden omistamaa kesämökkiä. Niitä käyttää säännöllisesti noin kaksi miljoonaa suomalaista. Joka kuudes kotitalous omistaa kesämökin tai muun loma-asunnon. Vertailuluvuksi todettakoon, että Suomessa on tuon lisäksi 2,7 miljoonaa asuntoa.
Kesämökit tuovat merkittävän lisän suomalaisten asumistasoon ja –väljyyteen. Jos kesämökit otettaisiin huomioon kansainvälisissä asumisväljyysvertailuissa, Suomi nousisi keskikjoukosta kärkipäähän. Ykkösasuntojen keskipinta-ala on vajaat 80 neliötä ja kesämökkien hieman alle 50 neliötä. Kesämökkien koko on lisäksi voimakkaassa kasvussa, sillä uusien kesäasuntojen keskipinta-ala on laskentatavasta riippuen 65-75 neliötä.
Mökiltä toivotaan rauhaa ja luonnonläheisyyttä
Oma mökki, oma paikka ja oma rauha merkitsevät suomalaisille henkisesti paljon. Suomen Asuntomessujen ja Suomen Omakotiliiton teettämän kyselytutkimukseen (2006) vastanneista 80 prosenttia on sitä mieltä, että mökillä pitää olla oma ranta ja oma rauha. Lisäksi mökissä pitäisi olla sähköt ja varaava takka, sen tulisi sopeutua hyvin maastoon, ja rakentamisessa olisi hyvä ottaa huomioon kestävä kehitys.
Monen muunkin tutkimuksen mukaan vapaa-ajan asunto merkitsee yksilötasolla mahdollisuutta irrottautua arjesta, levätä ja rentoutua itselle tutussa ympäristössä. Mökki tarjoaa mahdollisuutta virkistävään ulkoiluun ja fyysiseen rasitukseen, jonka avulla haetaan henkistä uusiutumista.
Kiireetön mökkielämä antaa monelle perheelle myös mahdollisuuden viettää aikaa ja harrastaa yhdessä. Sitä kautta voidaan puhua mökkielämän sosiaalisesta ulottuvuudesta, sillä mökille kokoontuu usein eri sukupolvia ja eri puolilla asuvaa sukua laajemminkin viettämään yhteistä vapaa-aikaa.
Kesämökin omistajien keski-ikä on 61 vuotta. Alle 40-vuotiaita mökinomistajia on vain 5 prosenttia, mutta osuus nousee lähivuosina merkittävästi, kun moni perii kesämökin vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan.
Sosiaalinen näkökulma on loma-asumisessakin tärkeä, sillä sisäinen maassa muutto on ollut Suomessa viime vuosikymmeninä erittäin vilkasta. Ihmiset muuttavat työn perässä maalta kasvukeskuksiin. Usein vapaa-ajan asunto on hankittu entisiltä kotiseuduilta ja näin on saatu pidettyä yllä sukulaissuhteita. Samalla on myös annettu nuoremmalle sukupolvelle mahdollisuus oppia tuntemaan omat juuret ja suvun menneisyys.
Vuonna 2007 tehtiin 15 500 loma-asumiseen liittyvää kiinteistökauppaa. Omalla rannalla sijaitsevan rakennetun lomakiinteistön keskihinta kaava-alueella oli noin 110 000 euroa.